Palmuöljy on käsitykseni mukaan epäterveellistä ja epäekologista – Miksi sitä käytetään elintarvikkeissa niin paljon? Apu-klinikka

Palmuöljy on käsitykseni mukaan epäterveellistä ja epäeko­logista, mutta elintarviketeollisuus käyttää sitä edelleen runsaasti. Ilmeisesti se on siis myös hyvin halpaa. Palmuöljyyn törmää etenkin herkkujen tuoteselosteissa. Haluaisin satunnaiset kahvikeksini ilman palmuöljyä, mutta pienellä painettua pränttiä ei aina näe tai huomaa kaupassa lukea. Minkä­laisia terveys­haittoja palmuöljy voi aiheuttaa ja kuinka isot määrät ovat haitallisia? Onko kaikki palmuöljyn tuotanto haitallista ympäristölle?

Palmuöljy on kovaa eli tyydyttynyttä rasvaa. Sen vallitseva rasvahappo on ­palmitiinihappo eli sama rasvahappo, jota on paljon myös voissa ja kermassa.

On totta, etenkin keksit ja leivonnaiset saattavat sisältää varsin runsaasti palmuöljyä, osittain hinnan ja helpon käytettävyyden takia. Tein selvitystyötä ja huomasin, että varsin monissa kekseissä palmuöljy oli mainittu jopa ainoana tai ainakin kaikkein ensimmäisenä rasvana, jolloin sitä on tuotteessa käytetyistä rasvoista eniten.

Kahdessa täytekeksissä voi hyvin olla noin 5 grammaa ja 50 grammassa digestiivikeksejä noin 10 grammaa palmuöljyä. Myös palmuöljyttömiä keksejä on saatavilla, ja esimerkiksi useat kaurakeksit eivät sisällä palmuöljyä. Mielestäni 5–10 grammaa palmuöljyä päivässä on jo ­kohtalaisen suuri annos. Muutama keksin­valmistaja on ilmoittanut julkisesti valmistavansa kaikki keksit ilman palmuöljyä. Näitä keksejä voi googlata vaikka sanoilla ”palmuöljytön keksi”.

Pieni määrä ei ole haitaksi

Margariinin koostumuksesta on ­palmuöljyä keskimäärin kymmenesosa, eli 20 gramman päivittäisestä margariini­annoksesta saa palmuöljyä 1–2 grammaa. On vaikea uskoa, että tällaisella määrällä palmuöljyä olisi suurta vaikutusta terveyteen. Pienet 1–2 gramman määrät päivää kohden tuskin ovat haitaksi, koska vastapainoksi margariinista saa moninkertaisen määrän hyviä rasvoja.

Sosiaalisessa ja myös perinteisessä mediassa ovat rasvan laadun lisäksi nousseet esiin niin sanotut glysidyyliesterit, 3-monokloropropaanidioli ja 2-mono­kloropropaanidioli sekä niiden rasva­happoesterit. Niitä kutsutaan myös MCPD-­aineiksi. Näitä haitallisia aineita syntyy palmuöljyyn sen teollisessa ­prosessoinnissa. Teoriassa aineet ovat runsaasti saatuina haitaksi munuaisille ja miesten hedelmällisyydelle.

Palmuöljyn terveysriskejä liioiteltu

Euroopan ruokaviranomaisen EFSAn arvion mukaan erittäin runsaaseen palmuöljyn käyttöön kannattaa tämän takia suhtautua varauksellisesti. EFSA kuitenkin toteaa, että nykyisellä käyttötasolla MCDP-aineiden saanti ei ole terveys­ongelma väestössä eikä esimerkiksi ­margariineja ole syytä vältellä MCDP-­aineiden vuoksi.

Mielestäni palmuöljyyn liittyviä ­terveysriskejä on liioiteltu sosiaalisessa mediassa, mutta tästä huolimatta lienee hyvä, jos palmuöljy korvataan varmuuden vuoksi jollakin muulla rasvalla, kuten voilla, sheavoilla (karitepuun voi) tai kookosöljyllä. Palmuöljyn kehno maine lienee perusteltua myös eettisistä ja ekologisista syistä. Palmuöljyn tuotantotapoja on ­kritisoitu ankarasti.

Suositukseni on edelleen, että margariinia kannattaa käyttää voin sijaan, mutta muita palmuöljyn lähteitä, kuten keksejä, leivonnaisia ja vegaanijuustoja, on syytä välttää päivittäisessä käytössä. Palmuöljyn havaitseminen ja sen välttäminen vaatii aina tutustumista tuotteen ainesosaluetteloon. Ei pidä olettaa, että kaikki keksit, vegaanijuustot tai margariinit ovat pahoja palmuöljyn lähteitä.