Mieheni on kärsinyt jo viisi vuotta kovista alaselän kivuista eikä pysty tekemään vaativaa työtä paikallaan jatkuvien selkäkiputilojen vuoksi. Onko lääkärin diagnosointi nivelrikosta alaselässä mahdollinen? Millainen mahdollisuus on päästä joskus särkylääkkeistä eroon? Mitä eroa on nivelrikolla ja selkärangan rappeumalla? Voisiko magneettikuvaus selventää diagnoosia tässä tapauksessa?
Tuula
Lähtökohtaisesti lääkäri hoitaa potilasta molemminpuolisessa vuorovaikutussuhteessa, mikä muodostaa kaiken parantamisen/parantumisen ytimen. Tätä prosessia ei mikään hilavitkutin voi korvata. Lääkäri ei hoida kuvia eikä laboratoriotutkimuksia, mitkä toki ovat parhaimmillaan oivallisia apuvälineitä matkalla oikeansuuntaiseen diagnoosiin. Pelkkiin tutkimuksiin fokusoiminen voi kuitenkin johtaa koko prosessin turmion tielle, minkä varrella markkinat houkuttelevat enkelikuoroineen.
Nivelrikko ja selkärangan rappeuma tarkoittavat käytännössä samaa asiaa, vaikka toki rangan anatomia on hieman erilainen välilevyineen päivineen. Selkärangasta otetuissa röntgenkuvissa todetut iän tuomat muutokset eivät korreloi potilaan kokemien oireiden kanssa.
Otatan itseltäni satunnaisesti röntgentutkimuksen rintakehästä, sillä käytän nivelreuman hoitoon biologista lääkettä. Oikein kauhistuin, kun huomasin, miten komeat luusillat sojottivat sivukuvassa rintarangassani. Maallikko tulkitsee ne teräviksi piikeiksi, mutta unohtaa, ettei kuva ole kolmiulotteinen. Ei siellä piikkejä törrötä, vaan laakeat luusillat. Ne muistuttavat eletystä elämästä, mutta eivät ole aiheuttaneet minulle oireita. Näillä muutoksilla ei pidä mennä selittämään potilaan tuntemia vaivoja ilman hyviä perusteita.
Miestäsi kuvauksesi perusteella kohtuuttomasti vaivaavien alaselkäkipujen syy pitää selvittää. Se tarkoittaa lääkärin suorittamaa perusteellista haastattelua ja aistienvaraista tutkimusta, missä ei pidä unohtaa eturauhasen tunnusteluakaan. Muutama tarkentava laboratoriotutkimuskin saattaa kuulua ohjelmaan. Selän toiminnan tutkimuksessa kannattaa hyödyntää fysioterapeuttia.
Ensimmäisellä kerralla selkä on syytä kuvata perinteisellä menetelmällä pitäen samalla mielessä kertomani sudenkuopat. Koska tiede kehittyy nyt todella nopeasti, myös kuvantaminen paranee ja magneettitutkimuksen saatavuus helpottuu. Niinpä yhä useammin käytämme magneettia apuna. Hedelmällisessä iässä oleville naisille ei lannerangan röntgentutkimuksia enää tehdäkään kuin traumoissa.
Kaikki luettelemani toimet kuuluvat terveyskeskuslääkärin vastaanotolla tehtäviin. Mikäli epäillään hermorakenteita painavia prosesseja, voi omalääkäri yleensä hankkia maksusitoumuksella myös sähköhermotutkimuksen eli ENMG:n. Jos näiden tutkimusten jälkeen ilmenee, että tarvitaan ehkä puukkoa, konsultoidaan ortopedia. Ortopedi leikkaa. Hänen tehtävänsä ei ole tehdä perustutkimuksia eikä lausuntoja – ne kuuluvat potilasta hoitavalle omalääkärille. Jos potilas leikataan, palaa hän omalääkärin hoitoon. Jos tarvitaan lausunto työkyvystä, sekin kuuluu omalääkärin, ei ortopedin, tehtäviin.
Siispä passita miehesi lääkäriin tämän vastauksen kera. Katsotaan, mitä löytyy: ensin tutkitaan, minkä jälkeen vasta hutkitaan. Särkylääkkeiden jatkuvasta käytöstä tulee pyrkiä eroon. Niistä koituu paljon harmia, ja ne häiritsevät lopulta paranemisprosessia.
