Diabetes ja sokeri – Millainen sokeri sopii diabeetikolle parhaiten?

Voiko diabeetikko syödä fruktoosia glukoosin sijaan? Mikä onkaan totuus sokerien eroista?

Fruktoosi eli hedelmäsokeri on poikkeuksellisen hitaasti imeytyvä sokeri, monosakkaridi. Jotta fruktoosi imeytyisi kunnolla, se kaipaa työparikseen glukoosisokeria, joka auttaa fruktoosia imeytymään tehokkaammin. Kun annos suurenee, fruktoosin imeytyminen heikkenee ja osa fruktoosista kulkeutuu paksusuoleen imeytymättömänä. Tämän vuoksi fruktoosi on teoreettisesti hyvä makeutusaine diabeetikolle. Se nostaa veren sokeripitoisuutta hitaammin ja vähemmän kuin glukoosi, mutta fruktoosilla on myös muita huonompia ominaisuuksia.

Huonomman imeytymisen vuoksi fruktoosi voi aiheuttaa vatsavaivoja, kuten ripulia, vatsanväänteitä, turvottelua ja ilmavaivoja, enemmän kuin glukoosi. Vatsavaivat johtuvat siitä, että paksusuolen bakteerit käyttävät imeytymätöntä fruktoosia ravinnokseen käymisprosessissa. Mekanismi on periaatteessa sama kuin laktoosi-intoleranssissa, mutta fruktoosin aiheuttamat vatsavaivat ovat yleensä vähäisempiä kuin laktoosia nauttineilla laktoosi-intolerantikoilla. Fruktoosin imeytymisessä on melko suuria yksilöllisiä eroja, joten myös sen vaikutukset suolistoon ja verensokeriin vaihtelevat.

Toinen fruktoosin kääntöpuoli on, että jatkuvat erittäin suuret annokset ovat omiaan rasvoittamaan maksaa jonkin verran tehokkaammin kuin muut sokerit tai tärkkelys. Tämä aiheuttaa rasvamaksaa, joka voi suurentaa diabeteksen ja vakavien maksasairauksien riskiä. Runsas fruktoosin käyttö todennäköisesti lisää kihdin vaaraa ja veren triglyseripitoisuutta hieman enemmän kuin glukoosi tai tärkkelys vastaavina annoksina. Kohonnut triglyseridipitoisuus on sydän- ja verisuonitautien riskitekijä.

Näiden syiden vuoksi fruktoosia ei pidetä hyvänä makeutusaineena diabeetikoille. Haitat syntyvät kuitenkin suurilla, säännöllisillä annoksilla. Esimerkiksi yksi teelusikallinen fruktoosia teekupposeen päivittäin ei aiheuta haittoja, vaan niiden syntyminen vaatii tutkimusten mukaan ainakin yli 50 gramman päiväannoksen pidemmän aikaa.

Vaikka fruktoosia ei siis enää suositella diabeetikoille ensisijaiseksi makeutusaineeksi, pieniä satunnaisia annoksia ei tarvitse kavahtaa. Kyse on aina annosten suuruudesta ja käytön säännöllisyydestä. Nykyään fruktoosia voi olla esimerkiksi makuvesijuomien ja limonadien makeutusaineena sellaisenaan tai fruktoosisiirapin muodossa. Agavesiirappikin on pääasiassa fruktoosia. Myös hunajassa on fruktoosia enemmän kuin tavallisessa sokerissa.

Hedelmien ja marjojen fruktoosista ei kannata olla huolissaan, sillä niiden lukuisat terveyttä edistävät aineet kumoavat pienten fruktoosiannoksien teoreettiset vaarat. Marjoissa, hedelmissä ja kasviksissa on fruktoosin lisäksi usein luontaista sakkaroosia ja glukoosia. Toisin sanoen marjojen ja hedelmien sokerit eivät ole pelkästään fruktoosia, kuten usein väitetään.

On hyvä myös huomata, että fruktoosin tärkein lähde ruokavaliossamme on tavallinen valkoinen sokeri, jonka sakkaroosimolekyylistä puolet on fruktoosia ja toinen puoli glukoosia. Diabeetikon on syytä nauttia vain kohtuullisia määriä sokeripitoisia ruokia, olipa niiden sokeri mitä hyvänsä. Kaikkien sokerien runsas käyttö nostaa painoa, aiheuttaa rasvamaksaa, lisää veren triglyseridipitoisuutta, reikiinnyttää hampaita ja vie tilaa ravinteikkaammilta ja terveellisemmiltä ruokavalinnoilta.