Eskon lumoissa

Ilta Esko Salmisen kanssa oli teatterin taikaa.

Vain kaksi miestä näyttämön etuosassa, kolmas muusikkona taustalla. Lavastuksena nojatuolit ja pyöreä pöytä.

Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä koettiin 22.4. ainutkertainen, hurmaava hetki, kun teatterin pääjohtaja, ohjaaja Mika Myllyaho haastatteli näyttelijä Esko Salmista. Muusikko Samuli Laiho soitti taustamusiikkia.

Esko Salminen heittäytyi tilanteeseen koko karismallaan, tunnusomaisella hengen palollaan. Hän tuli sisään katsomon portaita lausuen Seitsemän veljeksen Juhanin monologia. Siitä alkoi puolitoistatuntinen kavalkadi, jonka aikana näyttelijä heittäytyi Nummisuutarin Eskoksi, Othelloksi, Kuningas Leariksi.

Haastatteluista vähemmän nauttiva Salminen vastaili vuolaasti ja avoimesti Mika Myllyahon kysymyksiin lapsuudestaan, nuoruudestaan, kokemuksistaan teatterissa.

Elämä teatterissa johti ammattiin, yhdeksi Suomen näyttämötaiteen leijonista. Kyllikki Väreen ja Unto Salmisen vikkeläkinttuinen poika tutki jo poikasena Kansallisteatterin vinttiä myöten ja istui iltaisin aitiossa katsomassa esityksiä.

Mieleen tulvahtivat muistot kaikista Esko Salmisen tarjoamista teatterielämyksistä. Kuinka pikkutyttönä istuin äitini kanssa Kansallisteatterissa ja näin Eskon Eskona Nummisuutareissa. Kuinka matkustin 1970-luvun alussa lukiolaisena Turkuun katsomaan Seitsemän veljestä, Van Goghin, Dantonin kuoleman.

Ja niiden jälkeen kymmenet esitykset Kansallisteatterissa ja Helsingin kaupunginteatterissa.

On Esko Salmisen syytä, että minusta tuli teatterin vangitsema. Kun hän illan päätteeksi lausui Eino Leinoa, liikuttiin jo hyvin syvissä vesissä.

PS. Iltaa Esko Salmisen kanssa vietetään Kansallisteatterissa tänä keväänä vielä muutaman kerran.  

Share